Tehokas ekspressiivisyys ja siveltimen intensiivinen liike tunteen tulkkina ovat Helvi Mustosen taiteen ydintä. “Ismittäjä” nimikoisi hänet ehkä lähinnä symbolistiksi, pikkuisen surrealistiksikin.

Helvi Mustonen pelkistää tilan väreiksi, aution maiseman maaliaineen massoittamiksi kentiksi – tapahtumapaikka onkin mielen sisäinen, ei niinkään näkyvä tosi. Voisi sanoa, että kaikki maalaukset ovat Mustosen omakuvia, “mielimaisemia”. Maanläheinen väritys, kerroksellisuus ja pinnan kuluneisuus voimistavat maalausten usein melankolista perusviritystä.

Mustosen maalauksissa on eläimiä, voimaeläimiksi mainittuja: mustakupeinen kiiltävä hevonen, riutunut kissa, monimielinen jänis, koira ja lintu. Eiväthän ne tietenkään ole eläimiä, vaan kanssasisaria, mielialoja. Olevia, tulevia ja menneitä ihmisiä, tapahtumia.

Satu Itkonen, taidehistorioitsija